Tuunaustalkoot

Hyvä ystäväni Riitta tuli perinteiseen  sunnuntain askartelutuokioon. Oli onnistunut löytämään kirpparilta ison kasan IKEAn kalusteita, jotka päätettiin muodistaa. Käsittelyyn päätyivät  ruokapöydän neljä tuolia, sohva ja kaksi nojatuolia.
Tarvikkeet: liima, maalia, kangasta, pikkuhousunsuojia ja ohutta kertakäyttöistä harsoa, tulitikku-laatikoita, nuppineuloja, kontaktimuovia.

Pikkuhousunsuojat ovat mahtavaa pehmuketta, tarttuvat kiinni hienosti! Joko suoraan muoviin tai sitten sen ympärille voi kietoa jotain lisäpehmuketta tai suoraan pääliskankaan.
Nojatuolia piti  istuimestaan saada hiukan korkeammaksi:

Ta-daam:

Tulitikkulaatikon ympärille käärittiin ensin pikkuhousunsuojaa ja se  vielä suojatiin ohuella kertakäyttöisellä harsolla, jonka päälle liimattiin kangas - hieno vai mitä?

Sohva oli myös aika syvä ja sama temppu tehtiin sille, kului vain useampi tulitikkulaatikko...

 Sohvan alle tehtiin "laatikosto",  sitä ei saa auki. Tulitikkurasiat päälystettiin kontaktimuovilla, päälle laitettiin pahvia, jossa on päällä samaa kontaktimuovia, nuppeina nuppineulat.

 Hmm, liian matala edelleen... joitenkin muistuttaa vanhaa keittiön sohvaa, josa voitiin säilyttää esim vuodevaatteita... mutta liian syvä... Mikä neuvoksi?

Pehmuste!

 Siinä välillä muuttuivat värikkään keittiötuolit valkoisiksi.

 Sohvaryhmää sitten mallattiin lisää vielä: siihen tehtiin rullatyyny selkänojan virkaa tekemään. Sininen kangas ei riittänyt kuin kahteen tuoliin, mutta hyvin sopii sohva joukkoon, vaikka onkin eri kuosia.

Ja miltäs näyttää:  voi laittaa torkkupeitolla tai ilman?

Tai tyynyjen kera... ja pöydällä rekvisiittana Aallon maljakko.
Kyllä oli mukava sunnuntaimme - ensi kerralla jatketaan.

Tyylätään

Meillä oli vauhdikas viikonloppu. Neiti Neljävee etsi saksia ja ennen kuin ehdin miettiä, että mistä on kyse, kuului varmalla äänenpainolla:
-Mä tyylään näitä nukkei hiukan.
Tyylään?
Tuloksena melko monta hiuksetonta nukkea.
Vaikka en nukkeja nukkekodeissani pidäkään, kieltämättä hiukan harmittaa parin vanhan Lundbynuken hiusten katoaminen...

Vimeksi parturoidulle jäi lyhyt tukka. Kuulema joskus voi tarvita ponihäntää.

Unelmien minimaailmassa 29.1.-6.3.

Näyttelymme on saanut  mukavasti näkyvyyttä. Olen siellä mukana muutaman työni kanssa. Tässä näyttelyn tunnelmia tiedotustilasuudesta 28.1. Nämä kaikki kuvat on ottanut toimittaja Kalle Mäkelä, Yle.

 Mukana on myös kerhomme voittoisa vintti, vuoden 2015 pienoishuonekilpailun voittaja, nimeltään Asiaton oleskeliu kielletty.

 Oma työni, Pienten perhosten koti, jolla voitin vuoden 2014 pienoishuonekilpailun, aiheena oli lastenhuone.

Pääsin itsekin kuvaan...

 Oma työni, Vaiheessa (Kylpyhuonekilpailun viides sija, vuodelta 2013)

Kerhomme työ Puutorin vessa, vuodelta 2011

Näyttelymme löytyy Turun Abos Vetus museosta, Omatila-galleriasta.

Unelmien minimaailmaan - näyttelyä pakkaamassa

Kerhomme mukana olen Aboa Vetuksen Omatilassa 29.1.-6.3.16. Tänään vietin vapaapäivää ja pakkasin näyttelytarvikkeet.

 Siinähän sitä

Vielä on pakkaamatta tuo tyhjennetty kerros, joka lähtee mukaan. Galleria Bastet ja  Galleristi Judith av Nådendahl-Åbo ensiesiintyvät arvokkaasti Lontoon Museum of Childhood talojen rinnalla ;).
Toivottavasti näemme näyttelyssä 29.1.-6.3.!

Pitslinnan 6. kerros paikoillaan!

Katselin  Pitsilinnan vaiheita ja saatoin todeta, että Pitsilinnan 6. kerros eli Arkkitehdin ja Puolisonsa asuinkerros  otettiin "telakalle" aika lailla  hiukan yli 2 vuotta sitten.
Tänään Insinööri (veljeni) oli taas kerran auttamassa ja saimme  Arkkitehdin asunnon paikoilleen. Asiasta innostuneina vedimme myös sähköt vinttiin ja siellä sekin nyt on, omalla paikallaan. On messevä tunne.

Sähköt ohjataan kaukosätimellä - keskusyksikkö on komuutin katolla ja sieltä tulee johdot eri kerroksiin kaapin takaa. Pystyn himennetämään jamyös valitsemaan valot eri huoneisiin eri aikaisesti. Talon kerroksista Pankinjohtajan asunto ( 5. kerros) ja K-kauppiaan kerros (3. kerros) ovat vuorossa seuraavaksi.

Kuudes kerros on aika korkealla, eli asunnon katto on "aina silmissä". Jos olisin tämän ihan kunnolla tajunnut, olisin ollut tarkempi sen kanssa, miten nuo  lamppujen vedot tein.

Vintissä on hämärää, ja oikealla takana ei ole kuuppaa ollenkaan, on mennyt rikki.  Johdot pitää hiukan vielä "vanhentaa" ja pölystää.

 Nostelin vintille nyt mitä käteen sattui, pikkuhiljaa saan sen "kalustettua".

 Arkkitehdin keittiö selvisi siirrosta hyvin.

 Kodinhoitohuoneen laatoitus tuli kuntoon.

Sähkötöillä en pysty brassailemaan...

 Mutta hienolta tuntuu tätä katsellessa ;)

Kiitos velipojalle!

Tässä linkki kahden vuoden takaisiin tunnelmiin
http://eijulista.blogspot.fi/search?updated-min=2013-01-01T00:00:00%2B02:00&updated-max=2014-01-01T00:00:00%2B02:00&max-results=50

Laatikkojen salaisuus

Aloitimme kerhon keväkauden komeasti. Minä kerroin  vakaan uuden vuoden lupaukseni: kuuntelen ohjeet ja teen työt kerholla valmiiksi (liian monta työtä kotona keskeneräisenä).
Johannan opastuksella valmistin muiden mukana hienot puiset säilytyslaatikot.

 Ohutta vaneria leikattiin määrämittoihin (vaikein osuus - mission impossible minulle saada tarkkaan saman ja oikean suuruisiksi).

Sitten siveltiin vanerin toiselle puolelle Tranfer Geeliä.

Ja geelin päälle laiettiin sivupaloihin siirtokuva (joka siis oli peilikuvana paperilla) tuolle geelatulle puolelle. Tätä paineltiin hetki niin että oli varmasti tasaisesti kiinni.
Sen jälkeen leikattiin muut  osat ja mentiin kahville.
Kahvin jälkeen hijalleen hierottiin  siirtokuvan taus irti ja...

 Mestarin ja kisällin työt: mallina Johannan tekemä (vas) ja minun "koppani", jotka jäivät  hiukan vanhan ja kuluneen näköisiksi. Lisää kuvaa hiernomalla olisi saanut tuota pintaa kirkkaammaksi.

Sain lopulta askarteluveitsellä hiottua pohjapalasta ylimääräiset pois ja laatikoista tuli edes jossain määrin käyttökelpoiset. Jonnekin varaston/autotallin nurkkaan sopinevat - nostalgiset. Ja tuo Tranfer geelin käyttö oli kiva oppia - kiitos Johannalle!

Uuden vuoden haasteet

- Jos jotakin vierastan, se on sähkötyöt, totesi Arkkitehti, kun asunnon sähköt menivät poikki. Vian hakeminen oli oma prosessinsa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Veljeni Insinööri on suunnitellut minulle Pitsilinnan 6. kerroksen sähköt, joista riittää "riemua" pitkään. On laajennettavissa kaikkiin kerroksiin ja valoja ohjataan kaukosäätimellä. 
Ihan  näyttää asialliselta - eikö muka?

Eri asia on, miten tälläiset "tee-se -itse -sähköviritykset"  (minun tekeminä) kestävät sen, että 6. kerros kohta siirretään paikalleen Pitsilinnaan. - Johan se on ollut "telakalla" liki vuoden...

Ihan oikea palojälki - pitääkin tarkistaa Insinööriltä, onko tämmöinen vaarallista.

- Toinen asia on, että nyt meillä pitää saada tuo keittiön takahuone eli kodinhoitohuone kuntoon, tuumi ja pyysi Puolisoaan auttamaan  lattian saumaamisessa.
-Olenkin valinnut nämä laatat taannoisesta Käsityömessutapahtumasta Turussa, taisi olla pari-kolme vuotta sitten, tuumi Puoliso, joka oli lattiaansa hyvin tyytyväinen.
 
Puoliso oli valinnut helmiäishohtoiset laatat, jotka äkkikatsomalla ovat mustat, mutta joukkoon mahtuu lila-sinertävää-vihertävääkin laattaa. Arkkitehdin keittiön takahuone kuvassa siis takaa päin katsottuna.

 Lattia on  kohtuullisen pientä keraamista laattaa.

 Kodinhioitohuoneen yläkaapisto odottaa vielä asennustaan. Led -valot tulevat  hyllyn alareunaan kiinni.

Saumaukseen käytin Ohlssonin  pikasilotetta.

 Lepotila/lukunurkka odottaa taulujaan.

 Keittiön ruokailutila - huomatkaa lyijykynämerkinnät päädyssä ;)

Hellan ylle tulee vielä liesituuletin, on maaluaksessaan.

-Nyt on aika mennä iltapalalle, touhotti Puoliso, kun kodinhoitohuoneen lattian saumaustyö oli saatu kohtuulliseen kuntoon
-Jatkamme sitten huomenna, sinun pitää nyt hetki levätä, että lonkkasi ei äidy särkemään. Huomenna on uusi päivä.

Niinpä. Huomista odotellessa. Hyvä uutta vuotta blogissani piipahteleville.