sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Joulupihan tunnelmaa

-No niin, touhotti Villa Charlotten Rouva. Nyt on pihan tottujen tupa valmis ja voimme järjestää perinteiset Joulunalusjuhlat. Olen todella innoissani, tuumi tyytyväisenä vielä ja katsoi Herraan päin, jolla oli Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet vielä painoivat uutta aamua.
-Tänään sitten juhlistamme joulun alkua. Ei reaktiota.
-KUULETKO SINÄ, sanoi painokkaammin huomatessaan Herran tuijottavan keskittyneesti aamulehteään kahvikupin takaa.
-Kuulen, kuulen, minä en vain ymmärrä., mihin minua siinä nyt tarvitaan, kun kerran kaikki on valmista, yritti vielä.
-No ainakin tulet katsomaan, mitä olen saanut aikaan. Opiskelijanuorukainen oli avustamassa, hänhän on melko kätevä käsistään. Tällä kertaa en pyytänyt sitä Tanea ollenkaan mukaan, niin monta kertaa se onneton mies on aiheuttanut minulle sydämentykytystä.

 
Pihalla oli kuin olikin Tehtaan pihavarastosta paikalle kammettu pikkutupa, joka Herran silmiin näytti samanlaiselta kuin aiemminkin.
-Krhhm, ryki kurkkukaan, onpas se mukavan näköinen -  lausuessaan näki vaimonsa ilmeestä, että ei taitaisi ihan riittää.

 
-Etkö sinä hyvä mies huomaa, että olen loihtinut tähän Joulutupaan juhlan kunniaksi valaistuksen? Minä kyllä ihmettelen sinun hoksnokkaasi, lisäsi vielä samalla kun osoitteli pikkurakennuksen ulko-oven ympäri kiertävää valonauhaa.
-Ai jaha, jaha, tokihan minä se nyt näen, keskityin vain niin tähän tunnelmaan, yritteli, ja sai kuin saikin Rouvan uskomaan, että joutunnelma oli  vallannut miehensä niin, että moinen yksityiskohta jäi heti alkuun huomaamatta.
 
 
Pikkuvarjositimet ovat minikokoisia karamellivuokia
 
- Mitähän tämäkin valaistuksen ripustaminen mahtoi kustantaa, mietti tämä rauhaa rakastava mies mielessään. Alkoi selvitä, mitä Tehtaan Insinööri oli hymyillyt aikaisemmin päivällä, kun oli  kertonut "piipahtavansa sähköliikkeessä". Ei kuitenkaan asiaa ääneen pohtinut, sillä uskoi (kuten aina), että tämä asia tuntuisi illemmalla kotona sillivoilevissä ja joulutortuissa, joita oli keittiössä nähnyt. -Ja niistä ei mies tingi, totesi ja tunsi itse asiassa mukavan läikähdyksen rinnassaan. Tupa näytti valaistuksessaan oikein somalta. -Kyllä tuo vaimokulta on oikeassa, mietti vielä, jouluilon tuominen pihapiirin asukkaille ja Tehtaan väelle varmasti on hyvä perinne, niin kuin vaimonsa aina mainitsee.
 
 
-Nyt kuin vielä tuo kivijalkamme kortteliravintola (käyttäjien baarina ja pubina tuntema) Huikka ja Kulaus saataisiin juhlakuntoon, jatkoi Rouva. Olen sopinut Baarin Isännän kanssa, että glögit haetaan sieltä ja Joulutuvassa nautitaan tortut ja piparit. Mennään katsomaan, onko siellä kaikki kunnossa.
Nyt tuli Herralle pala kurkkuun. Hän oli Tehtaalta palatessaan nähnyt tutun miesjoukkueen puuhassa, joka saattaisi vaarantaa kaivatun iltapalan. Tane, Opistkelijanuorukainen ja Baarin Isäntä olivat keromansa mukaan  "itsenäisesti, Rouvaa vaivaamatta saattaneet baarin  joulujuhlakuntoon".

- MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA?
Veret pysäyttävä toteamus sai Huikka ja Kulauksen joulunaluisen iloisen puheensorinan vaimenemaan.
-No, katshokaas Rouva, aloitti Tane, joka oli koemaistellut glögejä (monikko) Baarin Isännän avuksi, niin kuin itse totesi.- Me pääthimme tänä jouluna olla avukshi ja valmishtimme Joulun-alushiltaamaanne  ohjelmaa ja tykötarjoihlua. Tuo poni on lashten viihdyke ja grillishä paishtetaan makkaraa. Tehtaan vintiltä löyshimme myös tuon joulupukin. Eikösh ole somaa, rohkeni kysyä Rouvata, jonka ilme musteni sitä mukaa kun Tanen selitykset jatkuivat.

 
-Olemme myös koeponnistaneet tuon uuden ilmanvaihtopumpun, joka nyt toimii oikein hyvin, lepytteli Baarin Isäntä samalla kun sujautti Herralle terästetyn glögilasillisen. Arvasi, mitä Herralla olisi edessään...
"Ilmanvaihtopumppu" on liiketunnistimella toimiva led-valaisin, joka ratkaisi kapakan valaistuksen. Tosin se toimii vain 20 sek kerrallaan, mutta on mukava ALE-löytö rakennustarvikemyymälästä.
 
-JA TUO NOITA-AKKA, sehän on minun Pääsiäiskoristeeni, miten se on täällä, missä joulupukki on?
 

-JA MIKÄ TUO TUOLLA ON? (täyttä jäätä), kuului Rouvan lähestyessä baaritiskiä.
 
Eiffelin torni on Stokkan joulukoristevalikoimasta ja on kuusenkoriste.
 
-MITÄ TUO HIRVEÄ EIFFELIN TORNI TEKEE TÄÄLLÄ JA MIKSI SE ON BILJARDIPÖYDÄN PÄÄLLÄ?
-No shehän on meidän uusin innovaatiomme (painotti viimeistä sanaa kaikkien glögien voimalla), totesi Tane itseensä tyytyväisenä. Päätimme miehishä, että tänä vuonna tämä kortteliravintola (tiesi mistä narusta vetää) voittaa kaupungin omintaikeishimman (hiukan takellellen) dekoreeraushen palkinnon. Tieshikö Rouva, että semmoinen kilpailu on menosha ja shiihen on nyt tämä kortteliravintola oshallistumasha?
-Rouva varmaan tietää, että kaikisha paikoissa on joulupukki, niinpä me miehet päätimme, että laitamme tuon lisäkhsi noita-akan, eikösh se ole joulun hengen mukaishsta? Siish että noidallakin on joulu? Shitä ei kaikki taatushti oivalla, ja kilpailusha erikoisuush on valttia, totesi Tane.  Samalla nosti toista kulmakarvaansa  a)  lisää juomaa saadakseen ja b) merkiksi siitä, että oli korkea aika siirtyä makeanvoittoisesta glögistä perinteiseen oluseen.
 
-Sytytetäänpä nyt  jouluvalaistus, niin Rouvakin  näkee, miten tämä meidän ideamme toimii, rauhoitteli Baarin Isäntä. Tässä oli nyt kyseessä koko tienoon rauha ja Rouva oli saatava tyyntymään.

 
-Minun on nyt kertakaikkiaan istuttava hetkeksi, sanoi Rouva samalla kun kalasti (muka muiden huomaamatta) mantelit ja rusinat suuhunsa. Glögin nauttimisessa nuo herkut pitää saada ensin ja sitten vasta juodaan, se oli Rouvan periaate. Sitten nautti sopivasti jäähtyneen juomansa kahdella siemauksella ja  nyökytti päätään. - Kyllä, hyvää oli, mutta laadunvarmistamiseksi, voisiko hiukan olla maustetta lisää?
Herra toimitti asian baaritiskillä ja yhteistuumin miehet, Pankinjohtakin jo paikalle saapuneena, päättivät tuplaterästää Rouvan juoman. Ei siitä haitaksi ole, jos vaimoihminen hiukan rentoutuu, se oli yksimielinen päätös.
Toisen glöginsä nautittuaan Rouva jo melkein piti itseään tuon "oivallisen torni-innovaation" kehittelijänä ja näki itsensä (siis Huikka ja Kulauksen) tuon kilvan voittajana. Tässä suopeassa mielentilassa sovittiin seuraavan päivän juhlan yksityiskohdista. Lisäksi päätettiin, että rouvat (Villa Charlotten Rouva, Pankinjohtajan Rouva, Leskirouva ja Kirjastonhoitaja, K-kauppiaan Rouva valitettavasti  työssä iltavuorossaan) kokoontuisvat Leskirouvan luona joulunalusaskartelujen merkeissä. Lisäksi oli katselmoitava Leskirouvan uusin hankinta, jota hän ei vielä paljastanut.
 
Niin, ja Herra sai kun saikin sillivoileipänsä ja joulutorttunsa. 


6 kommenttia:

  1. Kyllä noita-akka ja Eiffeltorni ovat siksi omaperäisiä jouludekoraatioita etten ihmettelisi lainkaan palkinnon saamista Huikka & Kulauksen seinää koristamaan. Malttamattomasti odottelen palkinnon jakotilaisuutta.

    VastaaPoista
  2. Kylää vaan, aivan päivän selvää on, että palkinto napsahtaa tänä vuonna Huikka ja Kulaukselle - ja sen myötä mainetta ja kunniaa Villa Charlotten Rouvalle. Ei voi raati kuin hurmaantua :) Olipas ihana sunnuntain aamun avaus! Kiitos Eija :), hymyilyttää taas pitkään

    VastaaPoista
  3. Noita-akan ilmestyminen jouluna on kyllä oikein sopivaa Huikka ja Kulauksessa... Kertoo juomien maistumisesta ;)

    VastaaPoista
  4. Hauskasti taas kerrottu! Olisikohan isosta maailmasta osa juttua yhdistettynä minimaailmaan? : ) :D

    VastaaPoista
  5. Olipas taas hauska hetki Rouvan ja muiden touhuja lueskellessa. Kiitos.
    Ja varsin omaperäiset koristukset takaavat vuorenvarmasti palkintopaikan.

    VastaaPoista
  6. Onko tämä nyt se Joulupääsiäinen? Semmoisesta olen kuullut joskus puhuttavan ja nyt kun pajunkissatkin ovat parhaimmilaan, niin nyt se sitten on. Hauskaa siellä joulunvalmisteluissa ainakin riittää:)

    VastaaPoista